Elina Hatakka, yhdistyksemme pitkäaikainen ja nykyinenkin hallituksen jäsen, joka on toiminut usean vuoden ajan jäsensihteerinä ja rahastonhoitajana, muistelee yhdistyksemme alkuvuosia:
Kun ajat 1980-luvun lopulla olivat alkaneet vapautua, tverinkarjalaiset perustivat oman kulttuuriseuran vuonna 1990. Yhteydenpito tverinkarjalaisten kanssa alkoi kiinnostaa monia. Yhdistyksemme syntysanat lausunut akateemikko Pertti Virtaranta järjesti Karjalan Liiton avustamana lehtimiesretken Tverin Karjalaan vuonna 1992. Mukana oli joukko toimittajia niin radion, television, päivälehtien kuin iltapäivä- ja paikallislehtienkin toimituksista sekä muuta karjalahenkistä väkeä. Voidaan sanoa, että siitä kaikki sitten alkoi. Virtaranta oli mielessään päättänyt, että tverinkarjalaiset tarvitsevat Suomesta ystävyysyhdistyksen tukemaan katoavan karjalaisen kielen ja kulttuurin asiaa.
Innostunut alku
– Virtaranta sanoi minulle, että kun hän viheltää pilliin, niin sitten minun on se yhdistys perustettava, muisteli aikanaan YLE:ssä pitkän uran tehnyt toimittaja Erkki Hatakka, myös aktiivinen karjalaismies.
Vihellys kuuluikin jo syksyllä 1993, jolloin Hatakka keräsi joukot kokoon, ja varsinainen perustamiskokous pidettiinkin tammikuussa 1994.
Yhdistyksen alku ei ollut hankalaa. Asia oli hyvin viritetty julkisuuteen, monet lehdet kautta maan sekä Yleisradio ja Virtaranta itse olivat kertoneet näistä unohdetuista sukulaisista. Innostus ja vastakaiku oli laajaa, ja yhdistyksen jäsenmäärä kohosi heti kolmannelle sadalle. Mukana jäsenistössä ja yhdistyksen hallinnossa oli myös korkean tason tiedemaailman tutkijoita ja professoreita. Hatakan laaja kontaktiverkosto oli pitkään hyväksi avuksi yhdistyksen toiminnassa. Hatakka toimi puheenjohtajana ensimmäiset 15 vuotta.
Aapisesta aloitettiin
Yhdistyksen ensimmäisiä näkyviä tehtäviä oli julkistaa uusi, ensimmäinen sotien jälkeen ilmestynyt tverinkarjalan aapinen Bukvari, joka oli saatu painosta Virtarannan järjestämällä tuella. Bukvarin laatija Mihaili Orlov oli Tverin Karjalan Kulttuuriseuran puheenjohtaja. Vuonna 1994 tästä yhdistyksestä tuli Tverinkarjalaisten kansallinen kulttuuriautonomia ja Tverinkarjalaisten ystävät ry:n yhteistyökumppani.
Seuraava oppikirja, lukukirja Armaš Šana ilmestyi jo vuonna 1996. Sen kirjoittaja Zoja Turičeva ja muutama muukin tverinkarjalainen olivat opiskelleet suomalaisten tuella Joensuussa suomen kieltä. Zoja Turičeva on kertonut , että suomen kielen kautta hän oppi ymmärtämään myös omaa äidinkieltään, tverinkarjalaa. Sittemmin Zoja Turičeva on ollut korvaamaton opas ja tulkki monissa eri tapaamisissa ja matkoilla.
Stipendeistä on ollut apua
Stipendien jako kielentaitajille, kirjantekijöille ja opiskelijoille olikin yhdistyksen ensimmäisiä ja edelleen jatkuvia toimintamuotoja. Oikeille tahoille ne ovat menneetkin, ja pienuudestaan huolimatta ne ovat auttaneet eteenpäin myös vuonna 2019 julkaistun, uusimman oppikirjan Miun harpaukset karielan kieleh nuoria tekijöitä, Irina Novakia ja Irina Komissarovaa sekä Ljudmila Gromovaa, jonka ensimmäinen oppikirja Aiga lugie i paissa karielakši ilmestyi vuonna 2002.
Yli 20 vuotta ehti ilmestyä myös Ljudmila Gromovan päätoimittama Karielan Šana, joka on myös ollut yksi yhdistyksen tukikohteita.
Unohtumattomat ystävyysmatkat
Matkojen järjestäminen Suomesta Tverin kylille oli alkuvuosina yhtä juhlaa. Väkeä lähti täältä niin, että Tverissä liikuttiin isolla bussilla. Monet lähtivät tutustumaan kylien elämään ja ihmisiin useita kertoja. Silloin syntyi monia lämpimiä ystävyyssuhteita, sillä matkoilla yövyttiin aina kyläläisten kodeissa, kylvettiin heidän mustissa kylyissään, syötiin heidän ruokapöydissään ja pagistiin karjalaa, minkä osattiin. Viime vuosina on osallistuttu myös mittaviin Tolmatsun piirakkajuhliin, joissa pöydät notkuivat täynnä karjalaisia herkkuja ja esiintymislavalla jatkui tauoton musiikkiohjelma.
Kiinnostusta Tverin Karjalaan lisäsivät Yleisradion toimittaja Arvo Ahlroosin 1990-luvulla tekemät ohjelmat, joissa tverinkarjalainen elämä tuli suoraan koteihin television ruudulta. Harva se vuosi yhdistys myös kutsui erikokoisia ryhmiä tverinkarjalaisia Suomeen, usein karjalaisille kesäjuhlille. Vieraat esiintyivät toisinaan sekä pääjuhlassa että juhlakulkueissa, joissa saivat aina suuren suosion. Näin esimerkiksi vuonna 1995, jolloin yhdistys oli hankkinut opetusministeriön tuella rahoituksen 25 hengen tverinkarjalaisryhmän tuomiseksi Helsingin juhlille.
Tverinkakarjalainen lauluryhmä Karelian koivuset on nähty muun muassa Helsingissä Espanlavalla.
Yhdistys on myös kääntänyt ja julkaissut varamaaherra Anatoli Golovkinin pienen historiikin tverinkarjalaisista.
Kangaspuut ja muita ideoita
Vierailuilla Tverin Karjalaan oli helppo havaita, että monista asioista oli vielä 1990-luvulla paljon puutetta, etenkin maaseudulla. Yhdistyksen toimesta Tverin kylille toimitettiin esimerkiksi lasten kenkiä, kangaspuut ja tietokoneita. Yhdistyksen piirissä heräsi myös ideoita Tverin kaupungissa sijaitsevan Pyhän Katariinan luostarin ikuisen korjausurakan helpottamiseksi. Tavaroiden ja tuotteiden ja jopa postin toimittaminen rajan yli oli kuitenkin erittäin kallista ja koki niin monia ongelmia, että piankin huomattiin sen olevan huono vaihtoehto. Avustustoimintaa on kuitenkin jatkettu mahdollisuuksien mukaan projektikohtaisesti ja käytännön ratkaisuja kehittäen.
Tiedotusta ja valokuvanäyttely
Yhtenä tärkeimpänä tehtävänään Suomessa on yhdistys pitänyt alusta alkaen tiedon levittämistä näistä pitkään unohduksissa olleista karjalaisista, joiden esi-isät ja -äidit ovat satoja vuosia sitten lähteneet Suomen Karjalasta.
Kerran vuodessa on järjestetty tverinkarjalaisista kertova yleisötilaisuus eri puolella maata – paitsi pandemiavuosina. Oulua pohjoisempana ei vielä ole ehditty käydä.
Myös tuota muinaista muuttoliikettä tutkineen Veijo Saloheimon tutkimukset ja esitelmät ovat olleet suuren kiinnostuksen kohteita. Esimerkiksi vuonna 2017 Joensuussa eivät luentosalin istumapaikat riittäneet ja kahvikin loppui kesken.
Yksi tärkeimpiä, näyttävimpiä ja vaikuttavimpia tiedottajia on yhdistyksen hallussa oleva, moninkertaisen tverinkävijän, Martti Malisen valokuvanäyttely, joka on ollut esillä yli 40 paikkakunnalla, kirjastoissa, juhlasalien ja oppilaitosten auloissa ja näyttelygallerioissa. Kuvanäyttely on edelleen olemassa ja käytettävissä sekä nähtävissä seuraavalla verkkosivulla: http://tverinkarjala.pictures.fi/kuvat/ (jonne on linkki myös Kuvia-sivulta).
Yleisön kiinnostus tverinkarjalaisia kohtaan on ollut innostunutta myös karjalaisilla kesäjuhlilla, jossa yhdistyksellä on vuosia ollut oma infopiste.
